T.E.H.D.A.S. Live & Dead Art

T.E.H.D.A.S. Live & Dead Art
26.09.2014-18.01.2015 Porin taidemuseon halli

Näyttely rakentui orgaanisen ja digitaalisen kasvun ajatuksesta. Esitykset ja niiden videodokumentaatiot, äänimaisema ja jatkuvasti kasautuvat installaatiot ja jäljet rakentuivat yhdessä istutusten kanssa muuttuvan teoksen joka oli valmis vasta näyttelyn päättyessä. Kaikki toiminta jätti jälkensä ja sulautui lopulta yhdeksi kasvien vallatessa lopulta tilan. Luonnollinen ja keinotekoinen pusertuivat yhteen.
Alussa oli maisema, kumpuileva nurmikenttä, joka rajautui hallin länsipäädyn seinäkkeeseen ja sitä vasten rakennettavaan esiintymislavaan, sekä muutamia pienempiä nurmisaarekkeita istutuksineen. Esiintymislava oli nukkekotimainen kaksikerroksinen rakennus jonka alakerta ja terassi tarjosivat tilan vaihtuville esityksille, yläkerta oli matalampi, ullakkomainen. Rakennelman julkisivu pystyi sulkemaan valkokankailla jolloin se toimii projisointipintana yhdessä päätyseinän kanssa. Videomateriaalia varten käytössä oli myös televisioita ja näyttöjä.

Nurmikkoon upotetiin istutuksia jotka muuttivat tilan luonnetta kasvaessaan. Tarkoituksena oli löytää helppohoitoisia, nopeakasvuisia ja näyttäviä lajikkeita, köynnöskasveja (ruusupapu, elämänlanka, karhunköynnös) jotka agressiivisesti peittivät alleen rakennetut installaatiot, rikkakasveja jotka valtasivat nurmen (voikukat, lupiinit, tuoksupalsami, auringonkukka). Pyrimme yhteistyöhön eri tahojen kanssa ja tuomaan näyttelyyn myös yhteisöllistä ulottuvuutta. Osana Live&Dead Art -teemaa oli näyttelyssä myös hyötykasvipuutarha ja kouluryhmien puutarhaprojekteja. Istutukset itsessään loivat myös viittaussuhteita ja merkityksiä (maatalous, puutarhakulttuuri, luonnonvaraiset, haitta/hyötylajikkeet, kasvinjalostus, kukkien symboliikka, huonekasvit, tekokukat…yms).
T.E.H.D.A.S. Live&Dead Art haastoiperinteistä teoskäsitystä luomalla jatkuvasti muuttuvan ja ennakoimattoman rinnakkaistodellisuuden, jossa Porin taidemuseon kokoelmista esiin nostetut teokset, kokeellinen esitystaide, installaatiot, digitaalinen kulttuuri ja orgaaninen luonto sulivat hiljalleen yhdeksi. Toisiinsa kietoutuvat kasvu ja kuihtuminen, tapahtuminen, jäljet ja dokumentaatiot viittasivat holtittomasti omiin suuntiinsa. Kaiken katoavaisuudesta muistuttava vanitas-teema yhtyi väkivaltaisesti runsaudensarveen. Suhde kulttuuriin ja luontoon konkretisoitui. Yksittäisten taiteilijoiden ja taiteilijaryhmien osaprojektit elivät omaa elämäänsä ilman, että kokonaisuus olisi täysin kenenkään hallittavissa. Taiteilijat olivat osa teosta taiteilijoina, puutarhureina, oppaina, tutkijoina. T.E.H.D.A.S. rakensi alustoja ja mahdollisuuksia, joista esiintymislava oli yksi käytännönläheinen metafora. Tapahtumalliset kokonaisuudet, keinotekoiset vuoden- ja vuorokaudenaikojen muutokset rytmittäytyivät ja rakentuivat tarinallista kehystä kokonaistaideteokselle. Todellinen sulautui fiktioon ja lopputulos oli jäsentymätön kuin elämä itse.