Satakunnan Kansa Kulttuuri, 24.10.2018

Satakunnan Kansa Kulttuuri, 24.10.2018

Satakunnan Kansa Kulttuuri, 24.10.2018

Kulttuuri

1jpg


Porilainen Antti Pedrozo on surffannut sortuvalla hiekkavuorella ja veistänyt jäätä 40 asteen pakkasessa

Pedrozo on kuvanveistäjäpiirien kansainvälinen julkkis, joka on loihtinut muun muassa tulta syöksevän härän ja 16-metrisen hiekkapyramidin. Tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä kunnianhimoisempia.


2jpg

Veistospuisto kasvaa. Antti Pedrozon puuteoksia voi ihailla Väinölän vanhan lyhytaaltoaseman pihassa.

Kuva: Heikki Westergård

Kirjottanut:Mikko Elo


Moni satakuntalainen tuntee Antti Pedrozon monitaiteellisen Tehdas ry:n vetojuhtana ja Väinölän lyhytaaltoaseman veistospuiston pääarkkitehtina.

Harvempi tietää, että Pedrozo on myös kansainvälisten kilpailujen moninkertainen kultamitalisti jää- ja lumiveistossa sekä melkein maailmanennätysmies hiekkaveistossa.

Hän on saanut nimeä ympäri maailman, ja kutsuja projekteihin satelee enemmän kuin ehtii osallistua. Vielä tämän vuoden puolella hän suuntaa Rukalle, Itävaltaan ja Hollantiin.

Nyt Pedrozo esittelee neljä veistoelementtiä – jää, hiekka, puu, tuli – ja kertoo koettelemuksiaan eri puolilta maailmaa, Alaskasta Itävaltaan.


3jpg

Antti Pedrozo: Act I, 8000 B.C., jää, Leppävirta 2018.


Jää

Jään veistämisestä Antti Pedrozolla on kokemusta lukuisista kilpailuista. Viime vuosina hän on saanut kutsuja veistämään suuriin yleisötapahtumiin ympäri maailmaa.

Isoissa projekteissa voi olla käytettävissä tuhat neliömetriä jäämaailmaa ja tuhansia tonneja jäätä, Pedrozo kertoo.

Lämpötila ja työkalut vaikuttavat suuresti jään veistämisen haastavuuteen.

Jää on hauras materiaali varsinkin silloin, kun pakkasta on paljon. Jää voi halkeilla ja kirjaimellisesti räjähtää käsiin. Hyvä puoli jäässä on se, että palasia voi liittää toisiinsa. Siinä ainoa ongelma on, että saumat jäävät näkyviin.

Hyvin teroitetut työkalut, petkeleet ja moottorisahat, uppoavat jäähän kuin voihin. Optimaalisissa olosuhteissa jäänveiston tekniikka on lähellä puunveistoa.

Isoissa projekteissa veistetään useimmiten teltoissa, joiden lämpötila on ihanteelliset -10. Toista oli Alaskassa, jossa Pedrozo osallistui MM-kisoihin vuonna 2011.

Siellä oltiin -40 asteessa ja tuulessa kaksi viikkoa putkeen. Aika rankkaa touhua, Pedrozo hymähtää.

Tuossa lämpötilassa jää on kuin terästä, erittäin kovaa. Lämpimällä moottorisahalla työskennellessä tulee ongelmia. Jos yrittää liittää palasia toisiinsa vedellä, jää alkaa halkeilla ja sitten se vain tuhoutuu.

Pedrozon joukkue veisti Alaskassa yhdeksänmetrisen abstraktin munan, johon kiinnittyivät merikotka ja naisfiguuri. Teos riitti tuolloin viidenteen sijaan.

Jää on kaunis materiaali, jota voi verrata kristalliin. Jos jääveistoksen tekee ulkomaisemassa ja aurinko osuu siihen, se näyttää upealta. Teltan sisällä samanlaista tunnelmaa koetetaan luoda valoilla.

4jpg

Antti Pedrozo: Saimaan kanava, hiekka, Lappeenranta 2018.


Hiekka

Sekä jäässä että hiekassa Antti Pedrozoa kiehtoo se, että veistos ei ole ikuinen.

Hiekkaa on Pedrozon mukaan helppo veistää lapioilla ja pienemmillä työkaluilla. Ongelman aiheuttaa materiaalin rakenne suhteessa painovoimaan.

Hiekan pitää olla koko ajan märkää ja sen pitää olla pakattu hyvin. Hiekan alle ei voi leikata kovin paljoa, koska jos rakennelma jää tyhjän päälle, se sortuu. Kiehtova haaste on siinä, miten teoksen saa näyttämään ilmavalta.

Vuonna 2016 Pedrozo osallistui Saksan Duisburgissa maailmanennätysyritykseen, jossa tavoitteena oli 16 metriä korkea pyramidimainen veistos. Teos tuli valmiiksi, mutta ennätystä ei hyväksytty.

Pakkaajat olivat tehneet perustan väärin – hiekkaa ei ollut tampattu oikealla tavalla. Kun pääsimme puoliväliin, hiekka alkoi halkeilla ja liukua. Tuhat tonnia tuli alas. Onneksi kukaan ei ollut sillä hetkellä veistämässä.

12-henkinen ryhmä aloitti urakan alusta ja saikin näyttävän teoksen valmiiksi. Se ei kuitenkaan ollut ennätyskelpoinen, sillä osa muoteista oli jäänyt hiekan sekaan.

Emme voineet kaivaa niitä pois, sillä teokseen ei voinut tehdä reikiä. Teimme sen valmiiksi kuitenkin – olipahan yleisöllä jotain nähtävää.

Hiekka on maailmanennätysyrityksen kaltaisissa jättiprojekteissa vaarallinen veistomateriaali. Kuolemantapauksia Pedrozo ei tiedä hiekanveistäjille tapahtuneen, mutta luita on monilta murskautunut.

Hän sai kokea läheltä piti -tilanteen Wienissä veistäessään 12-metristä kopiota Mont Blanc -vuoresta.

Vuori halkesi keskeltä, kun olin siellä ylhäällä. Onneksi tajusin, mitä tapahtuu, ja hyppäsin. Sortuva veistos vei minua niin, että ikään kuin surffasin sen pinnalla. Se olisi voinut imaista minut sisäänsä vähän kuin juoksuhiekka.


Puu

Puun veistäjänä Pedrozon kädenjälki on helpoiten koettavissa. Väinölän vanhan lyhytaaltoaseman pihassa on useita hänen puuveistoksiaan.

Kun hiekka- ja jääveistokset ovat yleensä yhteisöllisiä jättiprojekteja, puunveisto tarjoaa Pedrozolle itsenäisempää puuhaamista. Puu lisäksi käyttäytyy materiaalina arvattavammin.

Omat tekniset niksinsä puunveistossakin toki on. Paljon riippuu puulajista.

Auringossa ei kannata tuoretta puuta veistää, sillä se alkaa halkeilla aika nopeasti. Työkalut pitää teroittaa mielellään puolen tunnin välein – se pakkaa unohtumaan.

Pedrozon suosikkipuulaji on hivenen yllättävä.

Kirsikkapuusta olen tykännyt. Se on kovaa ja väriltään hienoa. Runko ei ole kovin paksu, mutta Keski-Euroopasta löytyy isompia. Sveitsissäkin olen kirsikkapuusta veistänyt.


5jpg

Antti Pedrozo: Bull, tuli, Saarenmaa, Viro 2018.


Tuli

Tuliveisto on aivan oma taiteenlajinsa. Antti Pedrozo on päässyt hiomaan taitojaan muun muassa Taavin Tulet -tapahtumassa Porissa.

Puuta pitää veistää niin, että tietää, miten se palaa, ja sitten voi hyödyntää erilaisia tulen johdattamiskanavia. Lopputulosta voi vain arvailla, mutta kun tuliveistoa on jonkin verran tehnyt, tietää paremmin miten tuli käyttäytyy.

Pedrozo vieraili äskettäin tuliveistotapahtumassa Virossa. Siellä hän rakensi ison veistoksen, joka onnistui yli odotusten. Puun rungosta ja metalliputkesta muodostui hormi, joka syöksi tulta lähes 20 metriä ylöspäin.

Teoksen huipulla oli härän pää, jonka päälaen suljin metallilla. Johdatin puolet tulesta härän sieraimiin niin, että se näytti puuskuttavan tulta. Se onnistui hienosti.

Tulevaisuuden suunnitelmissa siintävät yhä kunnianhimoisemmat hankkeet. Pedrozo haaveilee eri elementtien yhdistämisestä yhteen ja samaan, installaatiomaiseen kokonaisteokseen.

Kaikki materiaalit voi hyödyntää visuaalisesti. Fyysisiin elementteihin voi lisätä vielä multimediaa sekä ihmiskehon, kuten olemme Tehtaan projekteissa tehneetkin. Syntyy Gesamtkunstwerk, kokonaistaideteos.

Pedrozo on jo yhdistänyt tulta ja jäätä onnistuneesti Savonlinnassa. Siellä hän loi teoksen, joka hyödynsi samankaltaista hormitekniikkaa kuin Viron häränpäässä.

Siellä oli muiden teoksia, jotka romahtivat alle viidessä minuutissa kuumuuden sulattaessa jään. Minun teokseni kesti 28 minuuttia hormitekniikan ansiosta. Yleisö alkoi huutaa, että milloin tuo romahtaa, Pedrozo kertoo.

Testasin silloin hormitekniikkaa ensimmäisen kerran. Minulla ei ollut aavistustakaan, että teos pysyisi pystyssä niin pitkään.


Kuvanveistäjä

Antti Pedrozo

Porilainen kuvanveistäjä Antti Pedrozo syntyi Helsingissä vuonna 1976.

Hän valmistui kuvataiteilijaksi Kankaanpäässä vuonna 2002 ja suoritti visuaalisen kulttuurin maisteriohjelman Porissa vuonna 2014.

Pedrozo oli perustamassa Tehdas ry:tä Poriin vuonna 2002 ja on toiminut yhdistyksen vetäjänä ja puheenjohtajana alusta lähtien.

Hän on osallistunut kymmeniin veistoprojekteihin muun muassa Saksassa, Espanjassa, Sveitsissä, Yhdysvalloissa, Baltiassa ja Venäjällä.

Pedrozon ja Tehdas ry:n jatkuvasti kehittyvä projekti ovat Porin Väinölässä sijaitseva lyhytaaltoasema ja sitä ympäröivä veistospuisto.